IPR:ää iisisti – EU-tavaramerkki (osa 9)

EU-tavaramerkki

= EU-alueen kattava tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmä, jossa EU:n tavaramerkkivirasto EUIPO tutkii ja myöntää tavaramerkkirekisteröinnin.

Miten EU-tavaramerkki -järjestelmä toimii?

EU:n tavaramerkkijärjestelmässä hakija jättää hakemuksen EU:n tavaramerkkivirastoon, EUIPO:oon. EUIPO tutkii, onko haettu tavaramerkki erottamiskykyinen, eli että se ei kuvaile niitä tavaroita ja palveluita, joille rekisteröintiä haetaan. Haetun tavaramerkin tulee siis kyetä erottamaan haettu merkki hakemuksen kattamien tavaroiden ja palveluiden yhteydessä käytetyistä yleiskielisistä termeistä ja yleisesti kyseisellä alalla käytössä olevista lyhenteistä. EUIPO hylkää hakemuksen viran puolesta, mikäli nämä kriteerit eivät täyty. Ennen lopullista hylkäyspäätöstä EUIPO antaa välipäätökseen, johon vastaamalla hakija voi esittää vasta-argumentteja viraston näkemykseen.

Hakijan tulee hakemuksessa yksilöidä ne tavarat ja/palvelut, joille tavaramerkkioikeudellista yksinoikeutta haetaan.

EUIPO ei tutki viran puolesta haetun tavaramerkin samankaltaisuutta suhteessa muihin, aiemmin rekisteröityihin tavaramerkkeihin. Tavaramerkkien sekoitettavuusarviointi onkin jätetty markkinoiden armoille, eli aiempien tavaramerkkirekisteröintien haltijoiden on valvottava EU-tavaramerkkirekisteriä, ja tehtävä väite sellaista hakemusta vastaan, jonka katsovat koskevan samaa tai samankaltaista tavaramerkkiä, ja joka kattaa samat tai samankaltaisia tavaroita ja palveluita. Väite tavaramerkkiä vastaan on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa merkin kuuluttamisesta EUIPO:n tietokannassa. Väitteen voi tehdä taho, jolla on voimassa aiempi EU-tavaramerkkirekisteröinti tai kansallinen tavaramerkkirekisteröinti jossakin EU:n jäsenvaltiossa. Väitteen voi tehdä myös mikä tahansa taho, jos väiteperusteena on riittämätön erottamiskyky.

Jos EUIPO katsoo, että haettu tavaramerkki on erottamiskykyinen, merkki kuulutetaan rekisteröitäväksi. Haettu tavaramerkki hyväksytään lopullisesti EU:n tavaramerkkirekisteriin, mikäli kuulutuksen jälkeen alkaneen kolmen kuukauden väiteajan kuluessa ei tehdä tavaramerkkiä vastaan väitteitä. Rekisteröity EU-tavaramerkki kattaa kaikki EU-jäsenvaltiot.

Termejä

Erottamisyky: Haetun tavaramerkin on erotettava tietyn tahon tavarat ja palvelut muiden tahojen vastaavista. Tavaramerkki ei saa kuvailla niitä tavaroita ja/tai palveluita, joille rekisteröintiä haetaan. Tavaramerkki ei myöskään saa olla liian geneerinen termi. Erottamiskyvyn puute on ehdoton rekisteröinnin este.

Luokitus: Järjestelmä, jonka mukaisesti määritellään ne tavarat ja/tai palvelut, joille tavaramerkkisuojaa halutaan hakea.

Välipäätös: EUIPO:n hakemusta koskeva huomautus, johon hakijan on vastattava. Koskee yleensä hakemuksen luokitusta tai haetun tavaramerkin erottamiskykyä.

Prioriteetti: Etuoikeuspäivä. Merkkiä koskevan ensimmäisen hakemuksen hakemispäivä, josta lasketaan kuuden kuukauden mittainen etuoikeuskausi, jonka hakija saa hyväkseen, mikäli tekee samaa tavaramerkkiä koskevan jatkohakemuksen EU:n ulkopuolelle.

Väite: Prosessi, jolla voidaan pyrkiä estämään toisen tahon tavaramerkin rekisteröinti.

Yleisimmät maksut

Hakemusmaksu: Hakemuksen jättämisen yhteydessä EUIPO:lle suoritettava maksu. Mikäli maksua ei suoriteta, hakemuksen ei katsota tulleen vireille.

Väitemaksu: EUIPO:lle suoritettava virallinen maksu, joka tulee maksettavaksi taholle, joka tekee väitteen EU-tavaramerkkiä vastaan.

Uudistamismaksu: EUIPO:lle kymmenen vuoden kuluttua tavaramerkin rekisteröimisestä suoritettava maksu EU-tavaramerkkirekisteröinnin voimassapitämiseksi. Tulee maksettavaksi kymmenen vuoden välein, mikäli rekisteröinti halutaan pitää voimassa.

Kirjoittaja

Joose Kilpimaa